Varhainen aika
Vuosituhansia sitten Luusuan kyläalueella oli todistettavasti asutusta. Ennen Seitakorvan vesivoimalaitoksen veden nostamista vuonna 1963 suoritettiin pikaisia kaivauksia Neitiharjun rantamailla Museoviraston toimesta aikaisempien löytöjen perusteella. Löytöinä oli kivikautisia esineitä, järvimalmin sulattamouunin jäänteitä ja jopa hautakin. Työ jäi kiireellisyyden takia pahasti kesken. Myöhemminkin löytöjä on tehty keväisin veden ollessa matalalla. Löydöt ovat sijainneet noin puolen metrin maakerroksen alla ja tulleet esiin veden syövyttäessä Neitiharjun rantaa.
Vesistöjen varsilla
Luusua nimenä tarkoittaa järven ja joen yhtymäkohtaa. Tässä Kemijoki jatkaa Kemijärven jälkeen jokena kohden satojen kilometrien päässä olevaa Perämerta. Luonnonvesistöistä Kemijärvi oli ennen säännöstelyä Suomen suurimman joen, eli Kemijoen ainoa järvi. Tämä tilanne on aiheuttanut vuosisatojen aikoina hyvinkin mittavia kevät-tulvia, joista mainittakoon vaikkapa Saulin tulva. Vapaan Kemijoen jyhkeä jylinä kevät-tulvien aikaan erityisesti on ollut
mittavuudellaan vertaansa vailla. Kemijärven ja meren pinnan korkeusero oli tuolloin yli 140 metriä. Nykyään yläkorkeudessa 149 metriä.
Kyläyhteisön synty
Lyhyesti mainittuna nykyinen alueen asuttaminen alkoi 1600-luvulla. Kemijoen lohi, hyvät riistamaat ja suotuisat viljelymahdollisuudet olivat vetovoimaisia tekijöitä alueen asuttamisessa. Kymmenien hehtaarien suuruiseen Luusuansaareen nousi pääosin ensimmäisenä asutusta leviten siitä Kemijoen itä- ja länsipuolelle vähitellen. Luusuansaareen 1781 rakennettu asuintalo toimii
nykyisin kylämuseona viestien olemassaolollaan esineineen menneen ajan elämää.
Suuria muutoksia
Suomen menettäessä jatkosodan rauhansopimuksessa vuonna 1944 pakkoluovutuksien myötä alueestaan noin 10 prosenttia ja vesivoimalatuotannosta kolmanneksen, katseet kääntyivät Kemijokeen. Suunnitelmissa oli Kemijoen valjastaminen voimalaitoksineen sähköntuotantoon. Tämän seurauksena upeat kosket vähitellen lakkasivat pauhaamasta niiden energian siirtyessä suuriin voimavirtalinjoihin. Luusua-Ulkuniemi alueella vuonna 1966 alkanut Kemijärven raju seitsemän metrin säännöstely peitti alleen kilometreittäin upeita hiekkarantoja. Neitseellisen
kaunis Luusuansaaren vesistöalue muuttui vuosina 1958 – 1963. Valtavat kaivurit Marionin ollessa suurimpana ruoppasivat ja kaivoivat miljoonia kuutioita maata uudelle jokiuomalle useiden kilometrien matkalla.
Luusuan kyläalue on laaja. Siihen kuuluu Tuulaniemi, Neitilä, Kulmunki, Keskikylä, Kaappela, Severi ja Autiosaari. Läheisessä yhteydessä alueeseen on Ulkuniemi kyläalueineen. Asukkaita vesistörakentamisen lisäämänä oli alueella yli tuhat henkilöä. Niinpä Luusuan keskikylälle rakennettiin suuri kansa- ja kansalaiskoulu joka toimi vuosina 1964 – 2005. Aikaisemmin rakennetut kansakoulut olivat 1924 käyttöön otettu Muuskon koulu ja länsipuolelle 1930 käyttöön otettu Kummunmaan koulu. Ajanmuutokset ovat vieneet koulun, kirjaston, kaupat, postin ja neuvolan, eikä yhdessäkään navetassa ole enää lehmiä.
Luusuassa 3 marraskuuta 2022 Asko Severinkangas